Hyviä käytäntöjä vaikka muille jakaa!

Kuopion Muotoiluakatemian Rouvan kammariin kokoontui 8.6.2012 mukava joukko asiantuntijoita pohtimaan maakunnan hanketoiminnan nykytilannetta ja tulevaisuutta kehittämistoiminnan tämänhetkisten painopistealojen osalta.

Energia ja ympäristöteknologia –työpajassa todettiin maakunnan nykyvahvuuksiksi osaavat yritykset ja oppilaitokset ja erityisesti akkuteknologia sekä kattila- ja polttotekniikka. Hyvinä, vientikelpoisina käytäntöinä mainittiin Itä-Suomen pienhiukkas- ja päästötutkimus, Kuopion seudun alueyhteistyö kaukovalvonnassa sekä eri toimijoiden yhteistyönä karttunut vesiosaaminen. Heikkouksia ovat mm. pääomaköyhyys erityisesti yritysten näkökulmasta sekä yhteistyön puute eri toimijoiden kesken (koulutus- ja tutkimuslaitokset, yritykset, julkiset toimijat). Puutteita nähtiin uusiutuvan energian monipuolisessa käytössä ja uusia ratkaisumalleja tarvitaan mm. orgaanisen jätteen hyötykäyttöön liittyen. Kansainväliseen hankerahoitukseen ja neuvontaan liittyvä osaaminen tulisi organisoida ja maakuntaan kaivataan avointa, innostunutta ja ennakkoluulotonta ilmapiiriä eri toimijoiden kesken! Tulevaisuudessa maakunta voisi kansainvälisestikin profiloitua ”energiaomavaraiseksi Pohjois-Savoksi” ja koota alan hanketoiminnan tulevalla ohjelmakaudella ”vähähiilinen talous” –sateenvarjon alle, johon voisi liittyä myös alakohtaisia hautomoja.

Hyvinvointi-työpajassa käydyn keskustelun perusteella alan liiketoiminnan kehittymisen esteenä on ennen kaikkea toimijoiden haluttomuus ja kyvyttömyys riskinottoon ja markkinaehtoiseen toimintaan. Hankkeista ei synny rittävästi pysyvää (liike)toimintaa, koska alan koulutus ei kannusta yrittäjyyteen eikä arvomaailma voiton tavoitteluun. Myös tuotteistamis- ja markkinointiosaamisesta on pulaa ja rahoitusmahdollisuuksien moninaisuus hämmentää toimijoita. Hyviä hyvinvointialan käytäntöjä synnyttäneitä projekteja maakunnassa ovat olleet esim. VaMu, Suupirssi, AVEKKI, Viretori, Promis, EMC ja KWRC. Myös paraikaa kehiteltävä kotihoitoa ja ikääntyvien kotona asumista tukeva järjestelmä nähdään hyvänä käytäntönä, jolla voisi olla kysyntää myös laajemmin. Hyvinvointialan kehitys ja kansainvälistyminen edellyttää jatkossa entistä tiiviimpää tekijätason verkottumista ja moniammatillista yhteistyötä tulosten kaupallistamisessa. Hankkeille on oltava todellinen tarve ja loppuasiakas selvillä jo suunnitteluvaiheessa, jolloin myös tulosten hyödyntäminen ja toiminnan jatkuvuus on turvatumpaa. Byrokraattisen ja hitaan hanketoiminnan sijasta kaivataan nopeita ja tehokkaita ”quick & dirty” –projekteja, joilla saadaan aikaan tuloksia – auttaisiko tähän Lump Sum –tyylinen rahoitus?

Kenties lennokkaimpia ajatuksia tuotti – kuinka ollakaan – innovaatiotoimintaa ja kasvuyrittäjyyttä käsitellyt ryhmä, joka ideoi maakuntaan koko innovaatioketjun ideasta kansainvälistämiseen ja ulkomailla tehtäviin tuotetestauksiin kattavan ”Ison Myllyn”. Tulevalla ohjelmakaudella kaikki maakunnan innovaatiotoiminnan ja kasvuyrittäjyyden edistämistoimenpiteet voitaisiin koota yhteen ”goldengaviamaiseksi” toimintatavaksi tiedonvaihtomahdollisuuksineen. Perustana ”Myllylle” toimisi aiempien innovaatiotoiminnan edistämiseen tähdänneiden toimenpiteiden arviointi, jossa mittareina käytettäisiin liiketoiminnan syntymistä ja kasvua, ja näin luotaisiin pohja tulevalle kehittämistyölle EU2020-ohjelmiin peilaten. Maakunnassahan on ammattimaisia ja osaavia toimijoita, hyvä yrityspohja ja hyviä käytäntöjä (mm. Golden Gavia, Tykki, OP3N ja Brainstorming Laboratory), mutta lisää poikkitieteellistäkin verkostoitumista ja yhdessä tekemisen kulttuuria kaivataan. Myös arkiselle, työn lomassa tapahtuvalle innovoinnille, projektien (esim. laboratoriohankintojen) liiketoimintalähtöisyydelle ja kansainvälisten markkinoiden kartoitukselle nähtiin tarvetta. Tuloksekkaampaan innovaatiotoimintaan saattaisi kannustaa myös hankerahoituksen portaittaisuus, mutta unohtaa ei sovi myöskään oikeaa, innovointiin ja riskinottoon kannustavaa asennetta ja naapurikateudesta luopumista.